Paavali kirjoitti Kristuksen tuoksusta uskovissa, joka tuntuisi uskottomille kuoleman hajuna. En ole koskaan huomannut tällaista tuoksua, enkä ole kuullut kenenkään mainitsevan siitä todellisena kokemuksena tavallisessa elämässä. Paavalin aikaan käytettiin suitsukkeita temppeleissä ja joissakin uskonnoissa käytetään vieläkin. Tuoksu on liittynyt uskonnollisiin seremonioihin, joten olisiko Paavali siitä ottanut aiheen kirjoitukseen? Temppeleiden suitsukkeiden tuoksu on voinut tarttua silloin uskovien vaatteisiin ja hiuksiin ja ulkopuoliset ovat sen varmaankin aistineet. Uskottomien nenään se on ehkä ollut ärsyttävä tuoksu, mutta uskovat ovat ehkä tunnistaneet suitsukkeiden tuoksusta toisen uskovan. Tämä on vain päättelyä, enkä väitä olevani täysin oikeassa tässä asiassa.
Pyhän Hengen voitelu on sinetti, josta Jeesus tunnistaa meidät omikseen. Sitä tavoitelkaa rukouksin ja hiljentymällä vastaanottamaan Herran voitelu. Voitelu on todellinen tapahtuma, joka tulee Jumalalta. Pitäkää ajatukset aina puhtaina, sillä ajatuksista syntyvät teot.
Paavali kirjoitti:
”Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa, mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi.
Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.”
2. Kor. 2: 12-17
