Armottomuus voi olla vihollisen juoni

Armottomuus voi olla vihollisen juoni

Onko tätä monikaan ajatellut, että anteeksiantamattomuus voi olla sielunvihollisen juoni, ettemme pelastuisi? Sillä Jeesus kehotti antamaan lähimmäiselle anteeksi, jotta mekin saisimme anteeksi Jumalalta. Kyllä, Jeesus kuoli puolestamme ristillä, jotta me saamme kaiken anteeksi, mutta silti Jeesus opetti tämänkin asian: meidän tulee olla yhtä armollisia muita kohtaan kuin olemme saaneet armoa Jumalalta.

Paavali kirjoitti anteeksiannosta:

”Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.

Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.

Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan; sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.

Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut – jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa – sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.”

2. Kor. 2: 5-11


Paavali kirjoitti: ”ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen”. Syyllisyydentunto voi tehdä ihmisen kirjaimellisesti sairaaksi tai ihminen voi ajautua itsetuhoisuuteen. On vakava virhe syyllistää ketään lähimmäistä, jolla jo muutenkin omatunto kolkuttaa. Voi toki sanoa niin, että ’älä enää tee syntiä’, mutta se on ennemminkin opastamista oikealle tielle kuin syyllistämistä. Syyllistäminen on sitä, kun sanotaan: ”sinä olet paha”, tai: ”et koskaan opi”, tai: ”aina sinä teet kaiken väärin”, jne. Näin ei saa sanoa kenellekään, varsinkaan keskenkasvuisille lapsille, joiden itsetunto voi särkyä siitä koko elämän ajaksi.

Anteeksianto on kaunista ja vapauttavaa. Meidän tehtävämme ei ole tuomita ketään.

Paavali kirjoitti saatanan eli sielunvihollisen juonista. Se voi yrittää tehdä ihmisestä katkeran ja anteeksiantamattoman, jotta ihminen ei pelastuisi taivaaseen. Tämän jos ymmärtää, pitäisi olla jo kiire antamaan anteeksi kaikille, joita kohtaan on kantanut kaunaa.

Eräs pastori sanoi saarnassaan, että on asioita, mitä ei voi antaa anteeksi. Tulin surulliseksi hänen puolestaan ja kaikkien niiden kuulijoiden puolesta, jotka uskoivat häntä. Sillä se ei ole Jeesuksen opetus, että vain pikkuvirheitä tarvitsee antaa anteeksi. Joidenkin loukkausten anteeksiantaminen voi olla todella vaikeaa, mutta siihen pitää pyrkiä ja se parantaa ennen kaikkea anteeksiantajan oman mielen ja sydämen.

Anteeksiantamisen taitoa voi rukoilla Jumalalta. Missään elämän haasteessa ei tarvitse olla yksin, sillä Jeesus lupasi olla elämämme loppuun asti meidän kanssamme. Jumalalla on voima uudistaa meitä ja hänen voimaansa pitäisi tukeutua paljon enemmän kuin useimmat ihmiset ymmärtävätkään. Pitää osata antaa myös itselle anteeksi, mutta ei niin, että paaduttaisi sydäntään. On hyvä olla herkällä omallatunnolla, kunhan on samaa mieltä Jumalan armon kanssa.

Ole runsaasti siunattu ja Jumalan rauhaa sinulle!