Paavali kirjoitti galatalaisille lain ja armon erosta.
”Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti. Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’
Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.”
Gal. 3: 19-29, 4: 1-7
Jeesus opetti suurimmasta käskystä laissa:
”Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä:
’Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iänkaikkisen elämän perisin?’
Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’
Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.
Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.”
Luuk. 10: 25-28
Jeesus sanoi naiselle, joka ylisti Jeesusta ja Mariaa:
”Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.”
Luuk. 11: 28
Jeesus opetti tunnustamaan uskon:
”Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.”
Luuk. 12: 8-9
Jeesus puhui ahtaasta taivaan valtakunnan ovesta:
”Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti.
Ja joku kysyi häneltä: ’Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’
Niin hän sanoi heille:
’Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille:
’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’.
Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’.
Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät’.
Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.”
Luuk. 13: 22-30
Jeesus puhui tuomiopäivästä:
”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa; ja te tulitte minun tyköni’.”
Matt. 25: 31-36
Jumalan armo ja vanhurskauttaminen on hänen ihmetekonsa, sen vuoksi kukaan ei voi sitä itse tehdä ja ansaita pelkästään hyvillä teoilla. Tarvitaan nöyrä katumus Jumalan edessä ja usko Jeesukseen, joka sovitti meidän kaikkien synnit. Jeesus tuntee omikseen ne, joille on annettu taivaasta vanhurskauden lahja ja Pyhän Hengen vuodatus. Pyhä Henki ohjaa sitten hyviin rakkauden tekoihin Jumalan tahdon mukaan.
Kuten Jeesus opetti; rakkaus on tärkeintä, sillä Jumala on rakkaus ja hänen valtakuntaansa ei voi päästä kuin rakkauden kautta; ensin Jeesuksen rakkauden kautta ja sen jälkeen meidän rakkautemme kautta Jeesusta ja lähimmäisiä kohtaan.
Kun kerran saat Jumalan armon ja Pyhän Hengen, pidä ne itselläsi olemalla kuuliainen Jumalan hyvälle tahdolle. Jeesus lupasi, että hän ei hukkaa yhtäkään lampaistaan, sillä hän on hyvä paimen.
JEESUS - maailman ainoa Vapahtaja 