Paavalin kirje jatkuu siitä, kun hän loukkaantui Korinton seurakuntalaisten arvostelusta itseään kohtaan, koska he olivat sanoneet, että hänen puheensa on heikompaa kuin hänen kirjeensä ja että hän olisi maallinen. Paavali epäili, että saatana on eksyttänyt seurakuntalaisia väärällä evankeliumilla, koska he rohkenivat arvostella häntä. Paavali kirjoitti:
”Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.
Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että – alentaessani itseni, jotta te ylenisitte – olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?
Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä. Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.
Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samanlaisiksi kuin mekin.
Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.”
2. Kor. 11: 1-15
Paavalin kirjeesta huokuu katkera viha arvostelijoita kohtaan. Olivatko hänen arvostelijansa oikeassa vai väärässä ? Olivatko he kuulleet väärää evankeliumia muualta? Sitä emme voi tietää. Tämä on varsin yleinen asenne nykyisinkin; epäillä saatanan toimia kun joku kuulija antaa hengelliselle puhujalle palautteen. Joskus voikin olla siitä kyse, toisinaan taas hyvinkin päinvastoin, että kuulija tahtoo palautteella edesauttaa koko seurakunnan rakentumista Jeesuksen mielen mukaiseksi. Jälkimmäisessä tapauksessa palautetta tulisi kuunnella ja tehdä parannus siinä missä on tarvetta.
Evankeliumin totuutta pitää uskaltaa puolustaa, vaikka se välillä on vaikeaa. Uskottomat ovat hengellisesti sokeita, eivätkä he ymmärrä mitä he evankeliumissa vastustavat. Uskottomat eivät näe sitä, että maailmassa taistelevat hyvän ja pahan henkimaailmat. He eivät näe Jeesusta eivätkä saatanaa. Vasta Pyhä Henki avaa silmät näkemään hengellisen maailman.
En halua asettaa Paavalia huonoon valoon, mutta hän oli vain ihminen. Hän kirjoitti usein evankeliumista oikein, mutta joskus hänen omat agendansa seurakunnan johtohenkilönä kuultavat läpi kirjeissä, kun niitä ajatuksella lukee kokonaisuuksina, eikä vain jakeittain. Yksi todiste siitä on se, että hän kirjoitti niin usein kerskaamisesta. Jeesus kuitenkin varoitti korostamasta itseä uskon varjolla niin kuin fariseukset tekivät. Mielestäni apostolien inhimillisyys – esimerkiksi sekin kun Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, tai Tuomas epäili Jeesuksen ilmestymistä siihen saakka kunnes näki itse hänen haavansa – on tarkoituksenmukaista kertoa Raamatussa, se kirkastaa Jeesuksen ylivertaisuuutta ihmisten heikkouksiin verraten. Meillä jokaisella, minulla ja sinulla ja kaikilla, on omat heikkoutemme. Paavalilla ylpeys, Pietarilla arkuus, Tuomaksella epäluulo, jne. Heikkouksiemme takia me tarvitsemme Jeesusta joka päivä.
Jeesus tuli maailmaan ihmiseksi, mutta ilman syntiä. Jeesus oli yhtä aikaa täysin mies ja täysin Jumalan Poika. Hän käveli veden päällä ja teki muita ihmeitä todistaakseen olleensa Taivaan Isän lähettämä. Hän sanoi, että ihmiset ovat alhaalta ja hän on ylhäältä. Jeesuksen sanoissa ei ole yhtään virhettä tai heikkoutta, ei yhtään oman edun tavoittelua, vaikka hän on kuninkaiden kuningas, joka hallitsee kaikkea maassa ja taivaassa. Hän alentui ottamaan vastaan meidän kaikkien synnit kärsien ristinpuussa, jotta me olisimme synneistä vapaita Jumalan edessä ja saisimme ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa, jos ja kun uskomme häneen. Ja kun uskomme Jeesukseen, uskomme silloin yhteen ainoaan Jumalaan ja Pyhään Henkeen.
Anteeksiannosta Jeesus opetti näin:
”Pitäkää itsestänne vaari!
Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ’Minä kadun’, niin anna hänelle anteeksi.”
Luuk. 17: 3-4
Numero seitsemän Jeesuksen puheissa on vain esimerkki lukuisista kerroista. Anteeksiantoa pitää olla senkin jälkeen, kahdeksannen ja yhdeksännen kerran ja siitä eteenpäin. Joskus voi joutua antamaan anteeksi, vaikka kukaan ei pyytäisi anteeksi. Anteeksiantoa pitää olla myös itseä kohtaan, sillä jo anteeksiannettuihin synteihin ei pidä jäädä vellomaan, vaan täytyy luottaa Kaikkivaltiaan Jumalan armoon hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden ja ottaa vastaan uudestisyntymisen ihme.
Mutta pitääkö totuuden puhumista pyytää anteeksi? Ei varsinkaan silloin, jos totuuden puhe tulee Pyhältä Hengeltä, sillä Henki tahtoo kasvattaa ja opastaa oikealle tielle yksilöitä ja seurakuntia kaikkien parhaaksi. Kaikkien tulee polvistua Herramme Jeesuksen edessä kun hän tulee. Ei ole yhtäkään, joka jää silloin ylpeänä seisomaan. Jeesus ei pakota polvistumaan, vaan hänen pyhyytensä vaikuttaa siten ihmisiin, että jokainen sielu ja henki ja ruumis nöyrtyy Jeesuksen totuuden ja kirkkauden edessä. Ylistetty olkoon Herra!
JEESUS - maailman ainoa Vapahtaja 