Paavali kirjoitti korinttolaisille itsepuolustuskirjeen, koska häntä oli arvosteltu heikoksi puhujaksi, vaikka hän oli kirjeissä rohkea. Hänen kirjeestään välittyy samantapaisia valtakiistoja kuin seurakunnissa voi olla tänäänkin.
”Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan, ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.
Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.
Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.
Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeää joutuva. Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.
Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.
Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.
Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti. Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti. Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi, että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin – tahtomatta kerskata siitä, mikä on jo valmista toisen vaikutusalalla.
Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä se ei ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.”
2. Kor. 10: 1-18
Jos ainoa arvostelu Paavalia kohtaan oli se, että hän oli heikompi puhuja kuin kirjoittaja, niin kuinka hän olisi voinut rakentavammin suhtautua tähän arvosteluun? Ehkäpä harjoitella puhetaitojaan samalle tasolle kuin hän oli kirjeissä? Palautteen tarkoitus ei ole aina painaa alas puhujaa, vaan auttaa häntä – sekä koko seurakuntaa – kehittymään. Tätä eivät puhujat aina huomaa ajatella, vaan he loukkaantuvat kuten Paavali ja nuhtelevat kuulijoita ja vaativat kuuliaisuutta itselleen, koska he rakastavat sitä valtaa, jonka ovat saaneet.
Mitä Jeesus tähän sanoisi? Hän sanoi näin:
”Ja heidän [opetuslasten] välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
Niin hän sanoi heille:
’Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin,
se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee’.”
Luuk. 22: 24-26
Paavali käytti kirjeissään usein sanaa ’kerskata’. Hän oli ylpeä Jeesukselta saamastaan apostolin virasta, sillä hän oli kunnianhimoinen mies. Omaan apostolin virkaansa hän viittasi edellä sanoilla: ’.. vaan se, jota Herra suosittelee’, sillä Jeesus valitsi hänet apostoliksi, vaikka hän oli ennen kristittyjen vainoaja. Entisessä vainoajan roolissaankin hän oli kunnianhimoinen. Se oli hänen luonteensa, vaikka hän opettelikin nöyryyttä Herran edessä ja kesti paljon vastoinkäymisiä uskonsa tähden. Paavalin voisi sanoa olleen monitahoinen mies; rohkea ja arka, ylpeä ja nöyrä, sitkeä ja kunnianhimoinen, työlleen ja Jeesukselle omistautunut.
Puhujien valtataistelua voi seurata seurakunnissa tänäänkin, kun kuuntelee heitä tarkasti. Unohtuuko silloin se, mikä on tärkeintä; Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, joka kristittyjä opastaa.
Joku varmaan muistaa sadun kuninkaasta, joka kulki saattueessa kansan keskellä ja kaikki aikuiset hurrasivat hänelle ylistyksiä, mutta pieni tyttö osoitti sormellaan kuningasta ja sanoi: ’Eihän kuninkaalla ole vaatteita laisinkaan’.
Totuus voi toisinaan tulla vaatimattoman katsojan ja kuulijan suusta. Vaiennetaanko se seurakunnissa puhujan tai kirkon valta-aseman tähden, vai otetaanko siitä opiksi? Toisinaan Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan tahdon yllättävältä taholta. Jos se ääni tukahdutetaan, silloin estetään Pyhän Hengen seurakuntaa rakentava työ. Siihen vastataan sitten viimeisenä päivänä, kun Jumala kysyy: ”Miksi torjuit minun neuvoni, joka oli koko seurakuntani parhaaksi?”
Usein ihminen vertaa toista ihmistä itseensä, vaikka toinen olisi erilainen. Kunnianhimoinen luulee toistakin ihmistä kunnianhimoiseksi, vaikka toinen ei sitä olisikaan, vaan puhuisi vain omantuntonsa johdattamana. Joka on itse epärehellinen, luulee toistakin epärehelliseksi, vaikka toinen olisi rehellinen. Vertailusta syntyy väärinkäsityksiä ja törmäyksiä ihmisten välille. Ei pitäisi demonisoida ihmisiä liian vähäisen tuntemisen perusteella. Ja pitäisi muistaa ottaa se malka ensin omasta silmästä.
Usko ja kuuntele Jeesusta. Hän on Jumalan Poika, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Hän on Hyvä Paimen, joka ei johda ketään harhaan, eikä hylkää yhtäkään omaansa. Rukoile Jeesuksen rauhaa ja Pyhän Hengen voitelua.
Runsaasti Herran siunausta ja rauhaa sinulle!
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen,
ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.”
Luuk. 16: 10
