Paavali ylisti efesolaiskirjeessä Jeesusta, joka on kaiken yläpuolella.
”Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme
– sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikessa täyttää.”
Ef. 1: 15-23

Ihmisjärki ei ymmärrä Jeesuksen suuruutta, että miten hän, joka oli kerran ihminen maan päällä, voisi olla maailmankaikkeuden suurin Herra. Mutta ihmisen henki uskoo Jeesukseen ja polvistuu hänen pyhyytensä edessä. Pyhyyden, puhtauden ja jumalallisen voiman tähden hän on suurin kaikesta mitä on maailmassa.
Jokainen ihminen tarvitsee Jeesusta – vaikka kaikki eivät sitä vielä ymmärrä. Jokainen tarvitsee Jeesusta Kristusta, jota saa katsoa ylöspäin, joka ohjaa hyvälle tielle ja jonka siipien suojassa saa olla turvassa tässä elämässä ja tulevassa iankaikkisuudessa. Jeesuksen rakkaus ylittää kaiken muun rakkauden maailmassa. Hän kärsi julkisen häväistyksen, raipan iskut ja kivuliaan kuoleman RAKKAUDEN tähden. Rakkauden jokaista Luojan luomaa ihmistä kohtaan, joka haluaa hänen rakkautensa ottaa uskossa vastaan ja seurata häntä. Jos Jeesus olisi vain sanonut rakastavansa ihmiskuntaa, ne sanat olisivat haihtuneet tuuleen, mutta hän teki äärimmäisen teon todistaakseen, että Jumala on rakkaus. Jeesuksen rakkauden teko ei koskaan menetä voimaansa.
Jeesus rukoili kaikkien uskovien puolesta ennen ristiinnaulitsemista:
”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden [opetuslasten] edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Joh. 17: 20-26

