Apostoli Paavali kirjoitti uskovien yhteisestä uskonkilvoittelusta.
”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.
Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.”
Gal. 6: 1-10
Piti hetken miettiä, miksi Paavali sanoi ensin: ’Kantakaa toistenne kuormia’, ja sitten: ’kunkin on kannettava oma taakkaansa’.
Tällaisista ja muista Raamatun kohdista on syntynyt ateistien puheita, että Raamattu olisi ristiriitainen. Mutta ei se ole, vaan hyvin johdonmukainen ja kaikki Raamatussa nivoutuu yhteen. Raamattua pitää tulkita kokonaisuutena ja mietiskellä niitä kohtia, jotka tuntuvat vaikeaselkoisilta. Sen, mitä ei kertakaikkiaan ymmärrä, saa jättää Kaikkivaltiaan haltuun.
’Kantakaa toistenne kuormia’ tarkoittaa myötäelämistä ja lähimmäisen uskonelämän tukemista, ettei kukaan jo pelastunut joutuisi hengellisesti eksyksiin ja kadotukseen.
’Kunkin on kannettava oma taakkaansa’ viittaa kai siihen, että lopulta jokaisella on vastuu itsestään ja uskossa pysymisestään, vaikka saisikin tukea muilta. Kenenkään toisen uskolla ei voi pelastua.
’Joka lihaansa kylvää’ tarkoittaa uskotonta elämää, jossa vain lihanhimot määräävät elämän suunnan. Aika monista lihanhimoista tulee lopulta turmelus, kuten Paavali kirjoitti; eikä vain turmelus, vaan myös ikuinen kadotus. Kadotuksessa ihmiselle ei avaudu Taivaan portit.
’Joka Henkeen kylvää’ tarkoittaa aitoa Jeesukselle uskollista elämää, joka seuraa Pyhän Hengen ohjausta ja jonka palkkana on ikuinen elämä Taivaan kodissa.
Valinta näiden kahden tien välillä tehdään tässä elämässä.
Paavali kirjoitti taas kerskaamisesta; ”..hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on…” Ehkä hän ei tarkoittanut sitä, että uskovien pitäisi ylpeillä uskollaan, vaan se oli johdantoa siihen, että vain omalla uskolla pelastutaan, ei toisen ihmisen uskolla.
Jeesus kielsi olemasta kuin fariseukset, jotka pitivät isoon ääneen pitkiä rukouksia, että heidän uskoaan ylistettäisiin. Jeesus nuhteli fariseuksia:
”Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!”
Luuk. 11: 43
Uskossa kuuluu kasvaa elämän loppuun asti, eikä pysähtyä kerskailemaan sillä. Kerskailu avaa portin sielunviholliselle, joka tuo sisään turhamaisuutta, ylpeyttä ja itsekkyyttä. Kerskailu aiheuttaa muissa kateutta ja kaunaa. Viisas ei kerskaa, vaan tukee muita pysymään pelastavassa Jeesuksessa kiinni.
Ole runsaasti siunattu!
JEESUS - maailman ainoa Vapahtaja 