Paavali kirjoitti hauskasti vertauksen, kuinka jokainen seurakunnan jäsen kuuluu samaan Kristukseen ja jokainen on yhtä tärkeä omalla paikallaan, omissa tehtävissään.
”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
Jos jalka sanoisi: ’Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
Ja jos korva sanoisi: ’Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?
Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.
Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
Silmä ei saata sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’, eikä myöskään pää jaloille: ’En tarvitse teitä’.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse.
Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.”
- Kor. 12: 12-31
Keskinäinen kilpailu seurakunnissa on turhaa. Kuten Paavali sanoi, jokaisella on oma tehtävänsä, jotka ovat erilaisia, mutta yhtä tärkeitä. Pääasia, että evankeliumi tavoittaa mahdollisimman monia. Pitää muistaa se, että Jeesuksen omia ei saa loukata tai vähätellä, sillä siitä voi tulla Jumalan vastine.
Jeesus ja hänen lähettämänsä Pyhä Henki osoittaa oikean tien. Sieltä tulevat armolahjatkin kuten Jumala haluaa ne itsekullekin jakaa. Hengellinen puhuja tai kirjailija voi olla hänen äänitorvensa, mutta kiitos pitää mennä aina Jumalalle itselleen. Meistä kukaan ei tiedä mitään taivaan viisaudesta ja Jumalan suunnitelmista ilman hänen ilmoitustaan.
Uskosta osattomat, jotka eivät vielä ole saaneet uskon lahjaa, voisivat suhtautua silti kunnioituksella Jumalan omia kohtaan ja tunnustaa ne hyvät työt, mitä seurakunnat tekevät ihmisten eteen. Ei sen takia, että kristityt saisivat kunniaa, vaan sen takia, että Jumalan hyville töille ei asetettaisi turhia esteitä.
JEESUS - maailman ainoa Vapahtaja 