Edellisessä postissa Paavali nimitti uskonveljiään kirjeessään ’maitoa tarvitseviksi lapsiksi’. Hän jatkaa kirjettään nuhtelulla, sillä uskonveljet olivat tulleet pöyhkeiksi ja langenneet syntiin. Ilmeisesti Paavalin esiintyessä Korintossa veljet olivat epäkunnioittavia häntä kohtaan ja sen vuoksi Paavali kirjoitti heistä ’täydellisinä’ kirjeen alussa, mikä taisi olla sarkasmia. 2. luvussa Paavali kirjoitti: ’Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa..’, mikä myös kertoo siitä, ettei häntä kohdeltu Korintossa hyvin. Paavali siis kirjoitti:
”Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sillä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
*Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
*Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?
Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne!
*Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien, että ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
*En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.
Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan.
*Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan teidän tykönne. Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?
Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?
*Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen – Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
*Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.
Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.”
- Kor. 4: 121, 5: 1-13
Paavalin kirje oli varmasti aiheellinen ja puhdistava. Joskus täytyy ravistella seurakuntaa ja jopa kirkonmiehiä, jotta Jumalan tahto ei unohtuisi. Se on lähimmäisenrakkautta, vaikka se ei siltä vaikuta.
*Oliko Paavali kuitenkin tuohtuneena unohtanut, mitä vanhurskaus tarkoittaa, kun hän sanoi, ettei hän itse ole vanhurskautettu? Vanhurskaus tulee Jumalan lahjana, kun ihminen katuu Jumalan edessä syntejään ja saa armon Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Vanhurskaus ei ole ihmisen omien tekojen ansiota, mutta Jumalan anteeksiannossa ihminen puhdistuu ja hänet otetaan Jumalan perheeseen. Näin hänet on vanhurskautettu ja siitä alkaa Pyhän Hengen pyhitystyö ihmisessä, joka kestää elämän loppuun asti. Nöyrä Jumalan palvelija on kuitenkin aina herkällä omallatunnolla ja sen vuoksi hän – Paavalikaan – ei itse koe olevansa vanhurskas tai pyhä, vaikka Jumala on sen armosta lahjoittanut. Vasta taivaan kirkkaudessa aito uskova saa todella kokea pyhyyden, sellaisena, miten Jumala sen tarkoitti.
*’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, on hyvin sanottu. Raamattu on erinomainen opaskirja, ettemme eksyisi vääriin oppeihin. Se puhe, mikä on linjassa Raamatun kanssa, on Jumalasta.
* Kun Paavali, eli Saulus, valittiin Jeesuksen toimesta apostoliksi Jeesuksen ylösnousun jälkeen – vaikka hän oli vainonnut kristittyjä – silloin Herra sanoi, että hän valitsi Paavalin, jotta hän näkisi, mitä hän joutuu kokemaan Jeesuksen tähden. Tätä Herra ei silloin sanonut Paavalille itselleen, mutta tässä kirjeessä Paavali osoittaa oivaltaneensa siitä jotain kirjoittaessaan: ’Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi..’ Sielunvihollinen vihaa Jumalaa ja hänen omiaan ja yllyttää uskottomat käymään uskovia vastaan.
*Tätä ei pidä käsittää väärin, kun Paavali kirjoitti: ’ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa’. Paavali hakee tässä uskonveljien kunnioitusta itselleen, koska hän oli kohdannut heiltä epäkunnioitusta. Mutta muistetaan, että Jeesus varoitti opetuslapsia, ettei ketään saa sanoa hengelliseksi isäksi, sillä meillä on vain yksi ISÄ taivaassa. Paavali toki jakoi evankeliumin sanomaa, mutta Jumala on se, joka lopulta synnyttää uskon. Paavali kehoitti uskonveljiä seuraamaan häntä opetuksissa, jotta veljet eivät eksyisi väärille poluille, niin kuin oli käynyt. Hän halusi olla isällinen opastaja eksyneille uskonveljille lähimmäisenrakkaudessa.
*Paavali kirjoitti, ettei Jumalan valtakunta ole sanoissa vaan voimassa. Hän oli itse saanut Jumalalta armolahjan parantaa sairaita Jumalan voimalla. Hän kai halusi tutkia, onko veljillä samaa armolahjaa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että Jumalan Sanassa ja Jeesuksen nimessä on voimaa. ’Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta’, kuten Paavali itse aiemmin kirjoitti.
*Paavali kirjoitti aika ankarasti synnintekijästä: ’Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.’ Paavali kuitenkin toivoi hänelle pelastusta ja jotta hän tulisi synnintuntoon, kun hänet ajetaan pois seurakuntayhteydestä väärien tekojen takia. Seurakunnan kuuluu olla Jumalan käyntikortti ja edustaa Jumalan tahtoa puhtaasta elämästä. Muutenhan seurakunta olisi maallinen, eikä mitään eroa olisi uskovan ja uskottoman elämäntavan välillä. Mutta syntinen uskoton saa mennä kirkkoon hakemaan Jumalan armoa, ovia ei saa sulkea keneltäkään, joka vilpittömästi etsii Jeesusta ja haluaa parannusta.
*Happamuus on hyvä vertauskuva siitä, kun synti valtaa ihmisen mielen. Happamuus kuuluu puheessa ja näkyy teoissa ja silmissä. Kun synti valtaa mielen, ihmisestä tulee kyyninen, ylpeä, ahne, ivallinen, katkera, kateellinen, vihamielinen, syyttelevä, moraaliton ja itsekäs. Se on sielunvihollisen luonteen heijastumaa ihmisessä. Vain Pyhä Jumala voi puhdistaa pois ihmisen sielun happamuuden, antaa vanhurskauden, pyhityksen ja pelastuksen Jeesuksen kautta. Siitä rakentuu ihmiselle Jeesuksen mieli, Jeesuksen kaltaiset teot ja lopulta ylösnousemus ikuiseen elämään.
JEESUS - maailman ainoa Vapahtaja 