”Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia. Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään ja sanoi:
’Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.
Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni.
Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme’.
Ja myös juutalaiset yhtyivät syyttämään häntä ja väittivät asian niin olevan.
Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, että hän sai puhua:
’Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta.
Niinkuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan.
Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla, eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.
Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja.
Näitä toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään väentungosta tai meteliä; heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä on jotakin minua vastaan.
Tai sanokoot nämä läsnäolevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun minä seisoin neuvoston edessä; jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään:
’Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne’.
Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä [uskon tiestä], lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen:
’Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asianne’.
Ja hän käski sadanpäämiehen pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta.
Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi:
’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas’.
Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.
Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.”
Ap.t. 24: 1-27
En mitenkään voi olla ajattelematta sitä, että Paavali sai useita varoituksia Pyhän Hengen ja ystävien kautta, ettei menisi Jerusalemiin. Hänelle ennustettiin, että hän joutuu vankeuteen ja niin siinä sitten kävi. Jumala ei estä tapahtumia, mutta hän varoittaa, mitä edessä voi olla, jos menee tietylle tielle. Minusta tämän tarinan opetus on se, että aina pitää kuunnella Pyhän Hengen ohjausta, sillä Jumala haluaa suojella omiaan.
Maaherra sai arvokkainta, mitä voi elämässä saada; evankeliumin pelastussanoman apostoli Paavalilta. Siitä huolimatta hänen sydämensä ohitti sen lahjan ja hän halusi saada vain rahaa. Uskovat voivat kylvää Sanan siemeniä, mutta lopullisen työn tekee Jumala niissä sydämissä, jotka avautuvat hänelle. Siemen ei kasva kovassa mullassa.

