Lääkäri Luukas, Paavalin pitkäaikainen työtoveri, on kirjoittanut Apostolien teot. Hän oli mukana matkoilla ja todisti omin silmin tapahtumia. Tämä Raamatun lainaus on suoraa jatkoa edellisen artikkelin lainaukseen.
”Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan, laskimme suoraan Koos-saareen ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan. Siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan.
Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyroossa; siellä näet laivan oli määrä purkaa lastinsa. Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää.
Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.
Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme; ja sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa.
Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen päättyi purjehduksemme. Ja me tervehdimme veljiä [uskonveljiä] siellä ja viivyimme päivän heidän luonansa.
Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä.
Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.
Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus.
Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui:
’Näin sanoo Pyhä Henki: Sen miehen, jonka tämä vyö on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin.’
Kun me sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali vastasi ja sanoi:
’Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden’.
Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: ’Tapahtukoon Herran tahto’.”
Ap.t. 21: 1-14
Jumala on antanut profeetallisia armolahjoja sekä miehille että naisille. Pyhä Henki toimii edelleenkin näin, että hän varoittaa, mitä voi tapahtua, jos menemme tiettyyn suuntaan elämässä. Ihmisen vastuulle jää kuunnella Pyhän Hengen varoitusta. Paavali ei kuunnellut, hän halusi olla yhtä rohkea kuin Jeesus.
Mutta vain Jeesuksen kuolemalla on merkitystä kristinuskon kannalta. Jeesus tiesi menevänsä ristille kaikkien ihmisten puolesta, jotta me tänäänkin saamme armon Jumalan edessä, vaikka emme sitä ansaitse. Ja jotta me tänäänkin saamme vanhurskauden lahjan armon kautta. Vain sen tien kautta me saamme Pyhän Hengen voitelun ja vain voitelun kautta me – sinä ja minä – saamme pelastuksen lahjan tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Se on ainoa Pelastuksen Tie, eikä kukaan voi uhrautumisellaan tehdä siihen mitään lisää.
Toki uskovien täytyy olla vahvoja uskossaan, eikä pelätä maailman mielipiteitä, mutta turhia riskejä ei tarvitse kenenkään ottaa. Varsinkaan, jos Pyhä Henki niistä ennalta varoittaa. Olen itsekin saanut kriittisessä tilanteessa Hengen varoituksen, joka pelasti henkeni silloin, kun tottelin Pyhää Henkeä. Paljon siunauksia olen saanut sen jälkeen elämässä.
Luota sinäkin Herraan, joka tahtoo suojella ja siunata sinua.
JEESUS - Maailman ainoa Vapahtaja 