Maailmankaikkeuden Luoja on ainoa oikea elävä Jumala. Paavalin julistus Ateenassa oli tarpeen.
”Mutta Paavalin odottaessa heitä [Silasta ja Timoteusta] Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat:
’Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?
Toiset taas sanoivat: ’Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja’, koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat:
’Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korviimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat’.
Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi:
’Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’.
Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilematta hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:
’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen [Jeesuksen] kautta, jonka hän on siihen määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista’.
Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat:
’Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin’.
Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita hänen kanssansa.”
Ap.t. 17: 16-34
’Paavalin henki hänessä kiivastui’, tarkoittaa Pyhää Henkeä. Raamatusta käy selvästi ilmi, että Jumala vihastuu eniten epäjumalien palvonnasta ja ihan hyvästä syystä. Jos ihmiset palvovat epäjumalina hengettömiä kivipatsaita, he eivät pelastu kadotukselta. Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Jumalan vihastus on siis rakkautta ihmiskuntaa kohtaan.
Paavali sanoi, ettei Jumala asu käsillä tehdyissä temppeleissä. Hän tarkoitti, että Jumala on kaikkialla, ei vain temppeleissä. Temppelillä on kuitenkin se merkitys, että se on rukoushuone, johon uskovat kerääntyvät yhdessä rukoilemaan ja ylistämään yhtä Jumalaa. Jumala käski rakentaa temppelin ja Jeesus puhdisti temppelin rahanvaihtajista, joten temppelit ja kirkot ovat Jumalan tahdon mukaisia rukoushuoneita.
Paavali sanoi, että ihmisten käsillä ei voi Jumalaa palvella, sillä hän tarkoitti varmaankin epäjumalille tarkoitettuja palvontarituaaleja. Jeesus opetti, että kun me palvelemme ja autamme muita ihmisiä, me teemme sen myös Jumalalle. Siis välillisesti, muita auttaessamme, me palvelemme Jumalaa käsillämme.
Paavali sanoi, että me ihmiset olemme Jumalan sukua. Luomiskertomus kertoo, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Aatami ja Eeva olivat aluksi synnittömiä, kuten Jeesus, mutta lankesivat sitten syntiin. Synnittömänä ihminen on Jumalan kuva. Silloin kun uskova vanhurskautetaan Jumalan armon ja syntien anteeksisaamisen kautta, Pyhä Henki tulee ihmiseen. Jumala on siten meissä ja me olemme Jumalassa. Vanhurskauttamisessa tulemme jälleen Jumalan lapsiksi, kuten ensimmäiset ihmiset olivat ennen syntiinlankeemusta. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia, sillä hän loi sukupolvet jo Aatamin siemenessä, mutta Jumalan lapseuteen palataan takaisin uskomalla Jeesus Kristus Jumalan Pojaksi, joka kuoli puolestamme, nousi ylös Isän luo ja tulee sieltä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Ota sinäkin Isän rakkaus vastaan Jeesuksen armotyön lahjana. Se on paras päätös, mitä voit elämässä tehdä.
JEESUS - Maailman ainoa Vapahtaja 