Tämä on suoraa jatkoa edelliseen Raamatun lainaukseen.
”Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille.
Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta.
Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: ’Jumalan ääni, eikä ihmisen!’
Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle;
ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.
Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi.”
Ap.t. 12: 20-24
Jumalalle kuuluu antaa kunnia hänen siunauksistaan.
Jos Jumala parantaa sairaan, silloin pitää kiittää Jumalaa.
Jos Jumala lähettää enkelinsä auttamaan, silloin kiitetään Jumalaa, ei sattumaa eikä enkeleitä.
Siinä on Jumalan viisaus, ettei kunnia hänen teoistaan menisi pimeyden herralle.
Jokainen, joka ei kunnioita Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, on kääntynyt Jumalaa vastaan ja asettunut itse Jumalan viholliseksi. Jumalan suuri armo koskee kuitenkin kaikkia, jotka kääntyvät hänen puoleensa katumuksessa ja anteeksipyynnössä. Herodes ei katunut eikä nöyrtynyt Kaikkivaltiaan edessä ja hänen loppunsa oli sen mukainen. Jumala puolustaa omiaan, olen sen itsekin nähnyt elävässä elämässä.
