Jeesuksen seuraaja Stefanus piti vangittuna neuvoston edessä puheen, jossa hän muistutti Aabrahamista ja Mooseksesta ja Egyptin orjuudesta vapautumisesta. (Ap.t. 7: 1-50) Sitten hän nuhteli neuvostoa sanoen:

” ’Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet’.

Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi:

’Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella’.

Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa [vaatteensa] Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi:

’Herra Jeesus, ota minun henkeni!’

Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä:

’Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!’

Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.”

Ap. t. 7: 51-60

Onkohan maailmassa enää tällaisia uskon sankareita kuin oli alkuseurakunnan aikana? Stefanus toimi Jeesuksen esimerkin mukaan ja pyysi anteeksiantoa niille, jotka hänet surmasivat. Kun usko on näin suurta, voi nähdä myös näkyjä taivaasta kuten hän näki. Tänäkin päivänä Jumala näyttää näkyjä uskollisille seuraajilleen.