”Ja hän [Jeesus] katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.

Silloin hän sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut.

Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli’. ”

– Luuk. 21: 1-4

Tätä Raamatun kohtaa on tulkittu eri tavoin. Jotkut tulkitsevat niin, että Jeesus kehuu köyhää leskeä hänen almustaan. Tässä taitaa kuitenkin olla kyseessä Jeesuksen sääli leskeä kohtaan. Ylipapit ja kirjanoppineet vaativat siihen aikaan tietyn määrän lahjoituksia kansalta, riippumatta lahjoittajien varallisuudesta tai varattomuudesta. Köyhät joutuivat vaatimuksen tähden suuriin vaikeuksiin, mutta rikkaille lahjoitukset eivät olleet vaikeita antaa. Kirjoitin tästä edellisessä postauksessa, missä Jeesus sanoi: ’noita, jotka syövät leskien huoneet..’. Hän tarkoitti tekopyhiä kirjanoppineita.

Tekopyhyys on yksi suurimmista synneistä, varsinkin jos sen kautta sorretaan heikompia. Ei Jeesus ole sellaiseen kutsunut ketään, vaan hän tuomitsi tekopyhyyden. Jeesus opetti rakastamaan lähimmäisiä, tukemaan heikkoja ja tekemään hyviä tekoja hakematta niistä kiitosta. Kiitos ja palkka hyvyydestä tulee sitten taivaassa.

Jeesus sanoi eräänä toisena hetkenä:

”… joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” – Matt. 20: 26-28