”Ja hän [Jeesus] rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen:

’Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.

Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.

Niin viinitarhan herra sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat’.

Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat:

’Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme’.

Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille’.

Niin he sen kuullessaan sanoivat: ’Pois se!’

Mutta hän [Jeesus] katsahti heihin ja sanoi: ’Mitä siis on tämä kirjoitus: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi’ ? Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa’.

Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.”

– Luuk. 20: 9-19

Ylipapit ja kirjanoppineet eivät kunnioittaneet Jumalaa, vaikka heidän olisi kuulunut niin tehdä. Viinitarhan herra on vertauksessa Isä Jumala ja hänen poikansa – joka tapettiin – on Jeesus. Pahat viinitarhurit ovat ne ylipapit, jotka yllyttivät kansaa Jeesusta vastaan. Niin ikävää kuin se olikin, sen piti tapahtua, jotta Jumalan suunnitelma toteutui maailman pelastamiseksi.