”Ja heidän vaeltaessaan hän [Jeesus] meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi:

’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi’.

Herra vastasi ja sanoi hänelle:

’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvä osan, jota ei häneltä oteta pois’. ”

• Luukkaan evankeliumi 10: 38-42

Lääkäri Luukas kirjoitti useammin naisista, kuin muut evankeliumin kirjoittajat. Varmaan jokainen nainen osaa samaistua Marttaan, joka palvelee vierasta ja on paljon tehtävää ruoan valmistuksessa. Siihen maailman aikaan vielä enemmän kuin nykyisten kodinkoneiden aikaan. Martta turhautuu, kun hän joutuu tekemään kaiken yksin. Maria, jonka kuuluisi auttaa, vain istuu ja kuuntelee Jeesusta. Mutta Maria löysi jotain arvokkaampaa kuin kotityöt. Hän löysi Jeesuksen.

Arjen kiireet ovat tänäänkin monilla syynä siihen, ettei ehditä paneutua Jumalan sanaan tai käydä kirkossa. Monet siirtävät nämä asiat ’hamaan tulevaisuuteen’, mutta se on virhe, josta sielunvihollinen nauttii. Ihmisten elämässä on yleensä paljon kaikkea; on työ, koulutus, perhe, harrastukset, lemmikkien hoidot ja monilla on intohimona matkustelu. Some ja TV vievät oman aikansa. Uutisiakin pitää seurata ja tavata ystäviä. Ruokaa pitää laittaa ja leipoa. Juhlissa pitää käydä. Kauppoihin pitää mennä, ehkä tuntikausiksi. Tämä kiire-lista on loputon. Mihin väliin varataan aikaa Jeesukselle? Monille se on sivuseikka, vaikka Jeesuksen pitäisi olla tärkein asia elämässä. Ei edes riitä se, että varaamme kalenteriin jonkin tietyn ajan Jeesukselle, ehkä kerran viikossa tai kuukaudessa. Se olisi Herramme vähättelyä, sillä hän on ainoa tiemme pelastukseen. Yksistään sen vuoksi Jeesuksen tulee olla tärkeintä elämässä.

On paljon Jumalaan uskovia, jotka eivät anna elämäänsä Jeesukselle, vaan Jeesus on vain joulukirkon aihe, silloinkin lähinnä joululaulujen muodossa. Monet luulevat, että se riittää. Jeesus opetti toisin, hänen pitää olla uskoville tärkein, jotta hän tunnistaa omansa, kun hän tulee omiaan noutamaan. Sydämen pitää olla alati auki kuulemaan, mitä Pyhä Henki neuvoo, kaikissa elämän vaiheissa. Jeesuksen ohjaus vie oikealle tielle, mutta maailman tiet vievät eksyksiin.

Jeesuksen sovittaminen arkeen ei ole niin vaikeaa, kuin luulisi. Aamuin ja illoin voi rukoilla, se ei vie paljon aikaa. Päivän mittaankin voi rukoilla lyhyitä rukouksia tai kysyä Jumalalta, mitä hän tahtoo meidän tekevän kussakin elämäntilanteessa. Raamattua voi lukea vaikka jakeen kerrallaan ja mietiskellä, mitä kukin jae tahtoo meille opettaa. Onnekkaita ovat he, jotka saavat jakaa uskonsa puolison ja koko perheen kanssa. Yhteiset rukoushetket ovat arvokkaita ja lähentävät perhettä. Perheen yhteinen luottamus Jumalaan antaa lapsillekin turvallisuuden tunteen.

Kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään lepopäivä Jumalalle. Se ei ole siis kehoitus tai pyyntö, vaan Jumalan käsky kristityille. Se tarkoittaa, että ajatuksemme ovat silloin Jumalan luona, kun meillä on aikaa hiljentyä vapaapäivänämme. Raamatun lukeminen, rukous, hengellisten TV-ohjelmien katsominen ja kirkossa käynti ovat hengellisenä tukenamme, kun etsimme Jumalan läheisyyttä.

Ole siunattu ja virkisty säännöllisesti Jumalan sanasta.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.

Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iänkaikkisesti.”

• 1. Joh. 2: 15-17